Uusimmat viestit

by vaeltaja
Mies vilkaisi varovasti lapsenkasvoista parantajaa. Hän toivoi, ettei Aiden ollut loukkaantunut Overnan ajattelemattomasta kommentista. Onneksi tyttö kuitenkin oli älynnyt pyytää anteeksi. Aikan ei varmaankaan samanikäisenä olisi ollut yhtä järkevä kuin Overna. Tai kypsä. Hän siirtyi vaivihkaa lettujen suuntaan ja sai taiteiltua sellaisen ainoaan käteensä letun. Hän söi mieluummin sormin kuin yritti säätää millään ruokailuvälineellä ja sotkea lisää.
Hän istuutui lattialle ja huokaisi.
"Lupaan ottaa kopin jos tarvitsee", Aikan sanoi ja iski silmää Overnalle ja Aidenillekin.
Sitten mies keskittyi lettuunsa. Hän oli ollut kauhean korkeassa kuumeessa kätensä menetyksen jälkeen. Oli kuin koko maailman olisi ollut sumussa kun hänet oli heitetty niiltä kirotuilta heinävankkureilta ja päästetty kävelemään yksikseen Rochestairin tiluksille. Se ja ryömiminen ja konttaaminen nuolia selässään leiriin.. Ne olivat kaksi aisaa joita Aikan ei muistanut kunnolla elämästään, vaikka ne olivat muuttaneet kaiken.
by luppaliini
Punastuin ja laskin kiireellä katseeni lättylautasen puoleen.
"Tiedän....Anteeksi", mutisin häpeissäni. En ollut tarkoittanut kuulostaa siltä, että pitäisin Aidenia lapsena. Minulla oli mennyt pitkään sisäistää miehen kirous, ja vaikka tämän lapsenkasvot olivat hämäävät, en enää ajatellut häntä nuorukaisena. Olin vain hänestä huolissani, enkä halunnut hänelle tapahtuvan mitään pahaa. Olin menettänyt vuosia sitten joka ikisen äideistäni. Enkä...Tahtonut menettää enää yhtään läheistäni. Huoli ja kiintymys saivat mieleni unohtamaan, ettei syytä huoleen ollut. Kuume laskisi ja jo mahdollisesti huomenissa Aurinkoprinssini olisi jälleen jalkeilla...Ja siitä huolimatta tulisin olemaan varpaillani koko illan. Iskin aterimen räiskäleeseen, yrittäen pitää kasvoillani hillittyä hymyä, vaikka leveä virne puski koko ajan suupieliäni ylös. Olin niin otettu hänen luottamuksestaan.
Aikan pitäisi kyllä huolta Aidenista...Tosin lupasi parantajalle, ettei vahtisi tätä vuoteen äärellä vartoen. Mutristin huuliani mukamas loukkaantuneena, kunnes hymysin jälleen. Hyvä on, hyvä on...Ymmärsin yskän. Häärin liikaa.
"Ehkä sitten on parempi, että minulla on tekemistä alakerrassa", tuhahdin nauruani pidätellen ja tämän uuden vastuuni varjolla hotkin räiskäleeni.
by luppaliini
Rakastettavalla innolla Elae tarttui aiheeseen, ja alkuun päästyään loppua ei malttanut tulla. Tyttö selvitti Kruunun hevosten varsoista, niitä oli nähty ja paijailtu, vasikoista ei lapsella kokemusta ollut. Kuuntelin mielelläni tyttären veikeää jutustelua, niitä loppumattomia kysymyksia ja hämmästelyjä. Kuinka paljon maailmassa olisi vielä lapselle nähtävää ja koettavaa, ja muistutin itseäni, miten tärkeää olisi kohdata maailmaa lapsen silmin. Ainaisella uteliaisuudella. Sedät vastailivat lapsen kimurantteihin tiedusteluihin ja siinä puheen lomassa oli yritystä houkutella tyttö syömäänkin välillä. Móri sylissäni olin istunut alas ja hiljentynyt mielenkiinnolla vain kuuntelemaan haltioiden kertomuksia. Siinä samalla söin yhden voileivistä, aika ajoin jotain kommentoiden tai naurahtaen. Oli yllättävää kuulla, miten Armil oli aikanaan kasvattanut kaniineja useampia sukupolvia. Kysyinkin, oliko kanien villa ollut erityistä, hänhän oli ollut kankaankutoja. Jousimiehen tarina kasvattamastaan korpista sai haikean hymyn huulilleni. Mielessäni saatoin nähdä mustan korpin lehahtavan korkean kuusen latvasta Hu`rorinin olkapäälle tämän viheltäessä. Muistelin lämmöllä kyyhkysiäni, jotka olivat kujertaen kutsuuni vastanneet.

Katsahdin ikkunaan takanani. Kesäillat olivat valoisia, Luonnottaren sinisilmät olivat vain taittuneet pehmoiseen punerrukseen. Ennättäisin lähteä vielä, saattaisin päästä turvallisesti kotiin saakka, matka vain oli pitkä. Ehkä saisin vielä vaunut.
"Meidän taitaa olla aika lähteä", nousin pentu syleilyssäni seisaalleni. "Minulla on ollut valtavan ihana ilta...Ja Mórilla myös." Kehräyksestä päätellen kisumirri oli samaa mieltä.
by Sieggu
Aiden katsoi Overnaa ja pudisti päätään tytön valitsemalle lapsekkaalle ilmaisulle, joka todellisuudessa taisi kertoa enemmän Overnan omasta päänsisäisestä maailmasta, kuin hänen ajatuksistaan Aidenista. Silti epävarmana omasta olemuksestaan Aiden meni muistuttamaan tyttöä eräästä asiasta. "Overna, minä en ole lapsi", hän sanoi, sillä jos Aiden jotain inhosi niin lapsena kohtelua. Hän ei pitänyt siitä, kuinka häntä oletettiin milloin kenenkin lapseksi. Kerran häntä oltiin pidetty Aikanin poikana ja se ei ollut ihme, olivathan he molemmat vaaleita, vaikka muuten eivät kamalasti toisiltaan näyttäneet.
Aiden luotti kaiken tapahtuneenkin jälkeen Overnaan. Hän luotti siihen, että tyttö osaisi mennä hoitamaan asiakkaita. Hän osaisi saada heidät siihen kuntoon, että he selviäisivät matkasta toiselle parantajalle. "Sinä olet oppinut hyvin. Osaat yhtä paljon, kuin monen kylän oma parantaja, sillä harvalla heistä on lahjaa." Parantamisen lahja oli jotain hyvin harvinaista. Aidenin oma suku polveutui muutaman sukupolven takaa haltiasta, joten useassa hänen suvustaan oli lahjoja parantamiseen - tai mustaan magiaan. "Sinä pärjäät kyllä, olen varma siitä."
Parantaja leikkasi itselleen lettua ja katsoi jälleen Aikaniin, joka lupasi olla istumatta hänen vierellään. "Kunhan olet tässä lähellä, jos vaikka menen saamaan korkean kuumeen ja kaadun sen vuoksi sängystä noustessani", parantaja sanoi. "Ei sinulla ole syytä istua vieressäni."
by Tredstone
Ainakin vanhempi pohdinta "jaarli vs. maaherra" oli, että pohjoisessa nimenomaan alueita on hallinnut jaarlit, jolloin arvo on periytynyt, vs. sitten uudempaa perua kuninkaan nimittämät maaherrat, joilla ei ole automaattista perimysoikeutta alueen hallintaan. Eli käytännössä lääni = maakunta, ja jaarli = maaherra, mutta jaarlit ja läänit niminä vanhempaa pohjoisen käytäntöä, jota I'ranlyenin hallinta ei ole hävittänyt kokonaan. Tällöin kai jos jaarlisuku päättyy (tai kunkku haluaa eroon jostain jaarlisuvusta tms.) kunkku nimittäisi maaherran tilalle ja läänistä tulisi maakunta. Näin läänit olisivat hitaasti katoavaa perinnettä - kruunulle edullisempaa kun lienee jos alueita hallitsevat henkilöt ovat kunkulle lojaaleja (ja ohjailtavia), ja maakuntarakenne vahvistaa kruunun itsehallinnollista valtaa.

Jos tämän halutaan edelleen pätevän, sille on aika helppo keksiä historiallisiakin perusteita, kun ns. "iranlyenväki" kadonneine kielineen on selvästi alkujaan eri perua kuin pohjoisen ihmispoppoot, mikä jättää mahdollisuudet kaikenlaisille eri systeemien jämille Troianin kauimpiin kolkkiin tooodella pitkästä valtakunnan historiasta huolimatta. Plus kun noita sisällissotiakin on välillä käyty niin senkin voisi antaa syitä siihen, miksi maakunnat ovat syrjäyttämässä läänit

Edit:// Ja tällä logiikalla siis Cernach olisi vain "jaarli", mutta samassa asemassa kuin "maaherra" ja tittelin nimi vaan historiallisista/käytännön syistä eri