Uusimmat viestit

by luppaliini
Muutaman kyyneleen tirautin päästessäni pois katseiden alta. Ei minun olisi sillä tavoin pitänyt itkeä, kun kaikki oli loppujen lopuksi kääntynyt parhain päin. Aikan oli tullut kotiin, vieläpä juomatta tipan tippaa ja tappelusta aiheutuneet vammat paranisivat ajan myötä. Miksi...Miksi minun oli sitten niin paha olla. Tivo jolkotteli perässäni. Seisahduin kädet nihkeinä lipaston äärelle tuijottaen puhtaaksi pyyhittyä pintaa vaiteliaana. Tivo nosti tassuaan säärelleni. Katseeni valahti alemmas.
"Se on pelottavaa...Hän olisi voinut kuolla tänä iltana...Tai kadota...En...Kestäisi sellaista enää", totesin kuiskaten ajatukseni Tivolle pyyhkien poskeani kuivemmaksi. Hapuilin lipaston avainta onnettomana. "Välillä toivon, etten olisi koskaan pyytänyt Aidenilta palvelustytön paikkaa...Menetin jo kaikki rakkaimpani...En tahtoisi aina vain pelätä saman toistuvan." Avasin ylimmän laatikon ja nostin lipaston päälle pienen lasisen pullon.
"Ja silti...Tulen aina niin onnelliseksi kun vain näenkin heidän kasvonsa", kyykistyin halaten tiukasti koiravanhusta. "...Kuten myös sinunkin." Tivo lipaisi leukaani, se lupasi aina olla rinnallani tuli mitä tuli. Nousin verkalleen jaloilleni kuivaten vielä silmiäni yöpaidan helmaan ennen kuin lukitsin lipaston ja nappasin pullon mukaani palaten keittiöön.
by Tredstone
Velvollisuuksista kuullessaan ser Pasteus hymähti kuivakkaasti. Lady Sibylla ei ollut mitenkään väärässä asian suhteen, ilman velvollisuuksia heistä kumpikaan tuskin olisi ollut lähelläkään Tremasia, eikä välttämättä olisi ollut kukaan muukaan huoneessaolijoista... Eddren tosin poislukien. Hän tiesi kyllä hyvin, ettei tämä seurannut häntä vain velvollisuudesta, olihan hän tämän kasvattanut kuin omatkin kakaransa. Joka tapauksessa siinä he kaikki kuitenkin nyt olivat, omista motiiveistaan riippumatta. Vanhus ei tiennyt, oliko leskikuningatar kääntynyt juuri hänen puoleensa muusta kuin epätoivosta, mutta niin tämä oli joka tapauksessa tehnyt, ja hän oli kutsuun vastannut.
"Kaikella kunnioituksella, teidän majesteettinne - ette tulleet tänne kuunnellaksenne vanhan miehen vikinöitä", hän totesi ilmeenkään värähtämättä. Koska tilanne oli epämuodollinen, mitään kaavaa ei tarvinnut noudattaa, ja lehmät lentäisivät ja siat tanssisivat katolla, ennen kuin ser Pasteus jäisi jaarittelemaan tilanteessa, jossa niin ei tarvinnut tehdä.
by Sieggu
Aikanin ongelma oli se, ettei mies koskaan mennyt ajattelemaan asioita loppuun asti. Aiden huomasi sen, mutta ei ollut suorastaan vihainen miehelle. Hän ei voinut suuttua miehelle, joka oli noin kamalan onneton vaan hän halusi mennä ennemmin tukemaan miestä siinä, että hän saavuttaisi jonkinlaisen vakaan tilan. Overna oli selvästi puhjeta kyyneliin, mutta Aiden ei mennyt estelemään sitä. Hän katsoi Aikania silmiin.
"Aika viisastaa kyllä", Aiden sanoi, kenties hieman optimistisesti, sillä Aikan oli jo aikuinen mies. Hänen olisi pitänyt olla viisaampi. "Et ole nyt mennyt tekemään mitään peruuttamatonta, Aikan. Asiat ovat hyvin. Ehkä sinun pitää mennä oppimaan aina kantapään kautta, mutta kenties et tee enää tätä virhettä." Aiden katsoi Overnan perään, tyttö oli kiirehtinyt hakemaan kipujuomaa. Parantaja haukotteli ja haroi hiuksiaan hajamielisesti.
"Sinun on turha mennä syyttämään itseäsi liikaa, Aikan."
by luppaliini
Ilmeettömyyden verho laskeutui pehmeänä Ser Edgertonin kasvoille. Hetkessä avoin sisin suljettiin ja oli mahdotonta sanoa mitä miehen mielessä oli liikahtanut ehdottaessani pienen pientä leikkihetkeä. Hymyni ei laantunut...Vai hullu...
"Eikö hulluus ole vain väärinymmärrettyä neroutta", totesin antaen miehelle tilaa ajatella asiaa. Teessä pehmetetty pullanpalanen maistui ihanalta...Kotoisalta. Eleettömyyden naamio ei kätkenyt kaikkea alleen. Ser Edgertonilla olisi ollut kaikki valta todeta, ettei hän koskaan suostuisi moiseen...Ei...Mies ei suinkaan sanonut niin. Hän oli vain huolissaan, kykenisikö astumaan rahvaan joukkoon, yhtenä heistä. Olisinko ollut väärässä väittäessäni...Hänen tahtovan kokeilla?
"Ettekö osaisi...Vai ettekö usko osaavanne", haastoin miehen ajatusta. ”Eiköhän teidänkin vaatekomerostanne jotakin sopivaa löytyisi, pienillä seikoilla saa luotua yllättävän pitäviä illuusioita.” Hymy huulillani pehmeni ja sitä mukaa ääneni sai lempeän soinnin.
”Ja tämä oli vain tällainen ehdotus…Ajattelin...jos se olisi piristänyt teitä Ser.”
by Trixy
Droitsi tuhahti hyväntahtoisesti kirjurin sanoille ja pyöräytti pienesti silmiään merkiksi, että viime öinen ei tainnut olla ollut hänen käsissään. Mutta kun Fána alkoi puhumaan miehen katse palasi kirjuriin ja tuo kasvoille nousi tuttu ilmeetön maksi, sellainen jota hän yritti pitää yllä kun oli tekemissäsä muiden tärkeiden henkilöiden kanssa. "Olet hullu... En minä osaisi käyttäytyä kuin... kuin rahvas", mies totesi aavistuksen surullisena. Ajatuksena tuollainen kiehtoi häntä suuresti, mutta se osaisiko hän näytellä jotain mitä ei ollut... Qizlos huokasi pienesti. "Tuskin minulla edes olisi sellaisia vaatteita", hän sanoi ja liikahti tuolissaan levottomasti.