Troianin ja naapurivaltioiden paikat

[Zizuka]

Troianin kaupunkeja on näkyvillä maailmankartalla ja niitä on mainittu peleissä. Meres ja Tremas ovat tarkasti määriteltyjä, mutta Kalmania ja Ganosportia ideoidessa ilmestyi lauseita “olen itse ajatellut Ganosportista/Kalmanista näin.” Nämä ajatukset ovat olleet luettevissa peleistä ja Shietissä on saattanut kysyä pelaajilta.
Pelejä on kuitenkin mahdotonta lukea läpi yhden tiedon perässä ja kaikilla ei ole mahdollisuutta osallistua Shietin kollektiin.

Listaan alle Troianin kartassa esiintyvät Troianin ja lähivaltioiden näkyvät kaupunkeja ja kyliä. Ne ovat nyt valtioittain aakkosjärjestyksessä, mutta ne voitaisiin jakaa lähitulevaisuudessa pohjoisiin ja eteläisiin kaupunkeihin tai lääninjaon mukaan. Muutama listattu paikkakunnan olen poiminut foorumilta.

Toivoisin nyt, että pelaajat, joilta on Tremasin/Meresin/Kalmanin/Ganosportin ulkopuolelta kotoisin oleva hahmo, kertoisivat muutamalla lauseella tai kappaleella kotiseutunsa luonteesta (koko, rakennuskanta, väestönrakenne, tärkeä erikoispiirre jne.). Jos kaksi pelaajaa on kertonut ristiriitaista tietoa jostain kaupungista, tiedoista tehdään kompromissiratkaisu ja sulatetaan yhdeksi.

Myös kartassa näkymättömiä kaupunkeja saa nimetä ja kertoa niistä.

7.1.17: Listaukseen otetaan myös muita tärkeitä alueita kuten esim. luostareita.
13.3.17: Päivitetyn kartan uudet kaupungit listattu.
31.3.17: Listan päivitys.
7.5.17: Hyvin paljon päivityksiä. Hewe lisätty, linkki Kalmanin pelialueeseen, linkit Ganosportin ja Kalmanin kuvauksiin ja linkki Karttoihin. Lisäksi kielenhuoltoa ja asettelun yhtenäistämistä.
21.8.17 kahden kaupungin kuvaus lisätty

20.9.17 Meyner ja rustholli listattu

30.11.18 Sebasin kuvaus lisätty. Päivittäjä tajuaa, että Troianin alue tulisi jakaa Troianiin ja Meresiin.
25.1.19 Hewe poistui listalta, hei hei faunikylä

---

KARTAT

Troian

• Airan
  • Solaan rakennettu kaupunki, joka on vallattu ihmisiltä Merlemille.
    
  • Lisätietoa
• Amenas
  • Aneyellan suvun kartano Caryave Kard sijaitsee 10 kilometrin päässä Amenasista.
    
• Balkon
• Bardem
  
• Ganosport
  • >Linkki pelialueelle<
  • Lisätietoa
    
• Garwell
  • Aiemmin ihmisten, Ka'hhika-Macairin valtaama. Kaupungissa on ihmisvero
  • Myrskyn ratsujen kotisatama
  • Lisätietoja
• Ilmire
  • Leskien kylä
  • Lisätietoa
    
• Jokihaltioiden kylä
  • Kalmanin lähellä sijaitseva pieni kylä
  • Lisätietoa
    
• Kalman
  • >Linkki pelialueelle<
  • Lisätietoa
    
• Marda
  
• Melna
• Meres
  • >Kotisivuille<
  • Pelialueelle
    
• Meyner
  • Kauppala, josta povataan rajakiistojen aihetta Rothwynin ja Troianin välille.
  • Lisätietoja
• Montunpohja
  • Bardemvuorilla sijainnut pieni kylä
    
• Pokom
• Port Mondol
  • Dalasitur Undoeth kokosi joukkonsa ennen Meresin valtausta Port Mondoliin
    
  • Pieni kylä Meresistä 10km lounaaseen, joka on autioitunut. Kylää ympäröi paksut muurit.
  • >Linkki pelialuueelle<
    
• Rauniokaupunki
• Sebas
  • Rajajoen läänin hallintokaupunki
    
  • Lisätietoja
• Sindi
  
• Suokylä
  • Pieni kylä
    
• Tawar
  
• Tremas
  • >Kotisivuille<
  • >Linkki pelialueelle<
    
• Trosan

Ense

• Rykk
• Saros

Mayna

• Kalmankangas
• Ner

Na'wei

• Lo'rek'nah
• Seh'enn

Rothwyn

• Avandor om (Taivas puussa)
  • Puiden oksille rakennettu sayonakylä Cathajan punaisessa metsässä
  • Lisätietoja
    
• Barkos
  • Troianin sodassa menetetty kaupunki
    
• Berectus
  • Troianin sodassa menetetty kaupunki
    
  • Lisätietoja
• Goros
  
• Karah
  • Haltioiden tuhoutunut kaupunki
  • Lisätietoja
    
• Kram
  
• Lermek
  • Troianin sodassa menetetty kaupunki
    
  • linnoitettu
  • Lisätietoja
    
• Leuku
  
• Mirha
  • Troianin sodassa menetetty kaupunki
    
• Peske
  
• Pohjoiskylä
  
• Swann
  • asesepistä kuuluisa kaupunki
    
  • Lisätietoja
  
  

---

Asettelu on työnalla. Luultavasti hajoaa omiin viesteihinsä tietomäärän kasvaessa.

[Zizuka]

Lista luostareista, kaivoksista ja muista kaupunkeja ja kyliä pienemmistä paikoista.

Troian

• Pyhän Ougstran luostari
• Äidille ja Pyhälle Ougstralle pyhitetty munkkiluostari Kalmanin liepeillä.
• Kahdeksan armon luostari
  
• Munkkiluostari Ganosportista 30 kilometrin päässä.
  
• Lisätietoa

• Scadánin rustholli
  • Vanha kruunun ratsutila ja siittola
  • Lisätietoa
  
  

Ense

Mayna

Na'wei

Rothwyn

• Äidin miekan luostari
• Äidille pyhitetty luostari Cathajan punaisessa metsässä

[Trixy]

Kylän nimi: Arvandor orn (Taivas puussa), Ihmisten kuullaan puhuvan Taivaskylästä

Sijainti: Cathajan punaisessa metsässä, Noin 200 kilometriä kolliseen Trosanista.

Kuvaus: Kylä on hyvin pieni yhteisö Sayona haltioita, jotka ovat perustaneet kylänsä puiden oksastoon. Yleisesti ottaen talot ja rakennukset ovat tehty puita vahingoittamatta. Materiaaleina toimivat erilaiset luonnosta saatavat materiaalit, kuten savi, isot lehdet ja puu. Yhteisöön kuuluu ehkä noin 30-70 haltiaa. Yhteisö on hyvin rauhaa rakastava ja elääkin omissa oloissaan. He pyrkivät elämään niin, että ovat yhtä luonnon kanssa, joten harvoin näitä haltioita tavataan kaupungissa. Kumminkin kylästä on lähtenyt muutamia haltioita myös maailmalle. Kylässä asuvat haltiat eivät yleensä puutu muiden kahakoihin ja siksi Avandor ornin onkin lepopaikka niin ihmisille kuin muillekin roduille, jos nuo eksyvät kylään.

[ohdotar]

Kahdeksan armon luostari

Sævidin historiikista.
Sijainti: kahden päivän kävelymatkan tai päivän rauhallisen ratsastuksen (noin 30 km) päässä Ganosportista
Kuvaus: Pieni ja vanhoillinen luostari tyhjeni sodan aikana lähes täysin. Suurin osa veljistä siirtyi Tremasin suureen luostariin oman lähialueen köyhdyttyä. Takaisinmuuttoa ja uusia veljiä saattaa nyt jo näkyä.

[Trixy]

Kylän nimi: Ilmire. Pohjoisen kansan suussa Leskien lepopaikka.

Sijainti: Kuoleva pikku kylä pohjoisessa. Kylä sijaitsee aivan Rothwynin rajan tuntumassa Troianin puolella kahden ison joen risteyksen varrella.

Kuvaus: Kylässä asuu vain noin 60 henkilöä joista noin 45 onkin naisia. Paikka on hyvin sisäänpäin kääntynyt eikä siellä juurikaan noudatetta lakeja. Sodan jälkeen kylä onkin lähinnä sinnitellyt olemassa olostaan. Kylässä asuu huomattavasti enemmän naisia kuin miehiä johtuen sodasta. Pohjoisen kansan onkin kuullut käyttävän kylästä nimeä Leskien lepopaikka. Ilmiressa yleisimmin rikoksen tekijä onkin nainen eikä mies. Ilmiressa talot ovat hyvin huonokuntoisia, mutta koko kylä onkin oikeastaan hyvin pienellä alueella. Ilmiren kylää johtaa vanha nainen nimeltään Dira Frostlight. 

[Zizuka]

Nimi: Karah

Sijainti ja tila: Siskovuorten lounaisreunalla. Enemmän tai vähemmän raunioina, Rothwynin tukikohta

Kuvaus: Karahin perustaneet haltiat eivät halunneet jäädä suurhaltian vallan alle ja poistuivat merlemin keskuudesta Meresin rakentamisen alkaessa. Suku hylkäsi myös muita merlemille ominaisua käytäntöjä. Asettuessaan Siskovuorille lähtijät sekoittuivat paikalliseen haltiapopulaatioon ja ottivat heidän tapojaan. Uusi heimo rakensi oman asutuksen, joka nimettiin Karahiksi.

Karahia johti vaaleilla valittu päälikkö, joka pysyi vallassa aina kuolemaansa saakka. Seuraava päälikkö valittiin kaupunkilaisten joukosta yli tuhatvuotiaiden keskuudesta. Päälikön apuna toimivat viisaat, jotka toimivat neuvonantajina ja tuomareina karahilaisten välisissä asioissa. Karahin keskuudessa vallitsi silmä silmästä, hammas hampaasta -laki ja useat rikokset ratkaistiin seremonialisilla kaksintaisteluilla.

Kaupunki eli vaatimattomalla maanviljelyllä ja pienkarjataloudella. Asutuksen kasvaessa Siskovuorilla asuvat heimot toivat tuotteitaan välitettäväksi Karahin kautta kauppiaille. Karah itse tunnettiin veistetyistä kiviesineistä ja -astioista.

Troianin ja ihmisten vallan kasvaessa Karahiin yritettiin tuoda ihmisten käsitystä laista ja oikeudesta, mutta haltiat pitivät kiinni tavoistansa. Useiden epäonnistuneiden yritysten jälkeen kruunu tyytyi vain keräämään vuosittain veron ja jätti kaupungin haltioille.

Troianin sodan aikana Karah tuhottiin Rothwynin joukkojen toimesta. Rothwyn pelkäsi haltioiden liittoutuvan Troianin ihmisten kanssa. Rothwyn myös halusi saada käsiinsä Karahin ympäristöstä löytyvät luonnonvarat ja perustaa tukikohta Siskovuorille. Karahin tuhosta pääsi pakoon vain kourallinen asukkaita, jotka kertovat kaupungin porttien avautuneen sisältä päin eikä niitä koskaan murrettu.

[Tredstone]

AIRAN (myös Airan ostâbar)

Kartta (linkki)

SPOILER: Click to show

Perustaminen: Alkujaan merlem-haltioiden tuhansia vuosia sitten perustama pieni kaupunki. Ihmisten ja haltioiden sodan jälkeen jäi kokonaan ihmisten haltuun, mutta on n. viimeisen tuhannen vuoden aikana päätynyt vähitellen takaisin haltioille.

Historia: Airan ostâbar rakennettiin alkujaan tärkeään solaan, jonka kautta kulkee käytännössä ainoa nopeakulkuinen reitti pohjoisesta Punavuorten ja Etelän piikkien halki itään, eikä kaupungin funktio ole vuosituhansien saatossa juurikaan muuttunut. Se on aina kukoistanut lähinnä kaupankäynnin tuomien tullimaksujen ansiosta, sillä alueen maaperä on melko kuivaa.
Ihmisten ja haltioiden välisen sodan aikana kaupunkia yritettiin vallata useita kertoja, mutta se päätyi kokonaisuudessaan ihmisten haltuun vasta haltioiden antautuessa, ja sen nimi lyheni ihmisten suussa muotoon Airan. Välittömästi sodan jälkeen ihmistet puhdistivat kaupungin kaikista haltioista, ja kului muutamia vuosisatoja ennen kuin haltioiden oli jälleen luvallista asua sen muurien sisäpuolella.

Haltioiden vallattua Meresin taas itselleen, syrjäytti alueen valtaapitävä merlem-suku Perennúr koko kaupungin ihmishallinnon, sekä puhdisti muurien sisäpuolen kaikista ihmisistä, "poistaen" nämä kaupungin porteista tai yksinkertaisesti tappamalla kaikki vastarintaa osoittaneet.
Tällä hetkellä kulku kaupungin ja solan läpi on ihmisille lähes mahdotonta, mikä on aiheuttanut epätoivoisten kulkua kaipaavien pakkautumista kummankin puolen slummeihin ja ajanut ihmiskauppiaita epätoivoon. Toisaalta merlemin valta on sallinut kaupunkiin enemmän muitakin ei-ihmisiä (kuten fauneja ja työväenluokan kaupunkihaltioita, jotka aikaisemmin eivät päässeet muurien sisäpuolelle) kuin ihmisten hallinto yli tuhanteen vuoteen, ja tuottanut myös sievoista voittoa muiden lajien kauppatoiminnalle näiden välittäessä (kalliilla hinnalla) tavaroita ja jopa ihmisiä kaupungin läpi.

Sijainti: Etelä-Troian, Punavuorten ja Etelän piikkien välinen sola. Pohjoisessa aluetta rajaavat Punavuoret, etelässä Etelän piikit. Kummallakin puolella kaupunkia tie kulkee ensin peltojen halki, jatkuen sitten solaa kehystävän metsän läpi. Alueen maaperä on melko kuivaa, ja lähistöllä ei ole muita suuria asutuskeskittymiä. Lähin suuri kaupunki on Ganosport vajaa sata kilometriä pohjoiseen, kävellen n. 4-5 päivän matkan päässä.
Rakenne: Vaikka kaupunki on muuttunut vuosituhansien aikana jonkin verran, sen leimallisin piirre ovat kaksi solaan vastakkain rakennettua linnaketta, sekä niiden väliin jäävä, muurein suojattu ja melko väljästi rakennettu, suurten talojen ja vihreiden, aidattujen pihojen keskusta, jonka asukkaat ovat kautta aikain olleet lähinnä hyvin vaurasta väkeä, joka kulloinkin on pitänyt kaupunkia hallinnassaan. Kummallekin puolelle kaupunkia on muurien kupeeseen aikojen saatossa kertynyt vastavuoroisesti myös slummialueensa, sillä kaikilla ei ole varaa maksaa korkeaa tullimaksua päästäkseen kulkemaan kaupungin ja solan läpi.

Väestö: Airanissa asuu vakituisesti kohtalaisen vähän väkeä, mutta sen asukasmäärä on aina paljon suurempi kauppareitin tuomien, kaupungissa vain tilapäisesti viivähtävien kulkijoiden vuoksi. Ehdottomasti suurin osa väestöstä on ihmisiä, vaikka heitä ei tällä hetkellä kaupungin muurien sisäpuolelle päästetäkään. Kaupungin keskustaa asuttavat lähinnä merlemit sekä näiden vallan alla olevat muut haltiat ja faunit.
Valtarakenteet: Airanin valta on alkujaan kuulunut sen rakentaneelle merlem-suvulle, Perennúrulle, mutta nämä häädettiin kaupungista kokonaan haltioiden ja ihmisten sodan jälkeen. Ihmisten hallussa olevina viimeisinä vuosisatoina kaupunkia on käytännössä hallinnut Punavuorten maakunnan maaherra, joka on usein ollut jonkun alueen aatelissuvun edustaja, ja aateliset ja muu rikas väki ovat asuttaneet sopuisasti kaupungin keskustaa imien vaurautensa kaupungin läpi pyrkivien matkaajien selkänahasta tullimaksuilla ja sulkien köyhemmän väen muurien ulkopuolelle.
Perennúr on kuitenkin viimeisen tuhannen vuoden aikana hivuttautunut takaisin kaupunkiin siinä määrin, että ennen Troianin ja Rothwynin viimeisintä sotaakin suku vastasi kaupungin vartioinnista ja heillä oli jo käytännössä hallinnassaan linnakkeista pohjoisempi. Meresin päätyessä takaisin haltioille Perennúrin sotilaat odottamatta puhdistivat kaupungin ihmisistä, valtasivat eteläisenkin linnakkeen ja kaappasivat hallinneen maaherran, jonka kanssa olivat aikaisemmin tehneet pitkään yhteistyötä, vahvistaen otteensa näin koko kaupungista ja Punavuorten eteläisistä alueista. Kukaan ulkopuolinen ei tiedä, onko kaapattu maaherrakaan enää edes elossa, mutta ainakaan hänen päänsä ei ole ilmestynyt muurille pystytettyihin seipäisiin varoituksena murhattujen muutamien muiden tärkeimpien ihmisaatelisten päiden seuraksi.

Yleiskuvaus: Airan on voimakkaasti rikkaaseen ja köyhempään väkeen jaottunut, melko pieni kaupunki, joka ei ennen haltioiden uutta valtaannousua ole oikeastaan ollut erityisen hyvä paikka asua muille kuin rikkaille ihmisille (ja nykyisellään vastavuoroisesti hyvä paikka asua vain rikkaille ei-ihmisille). Eteläisen ja pohjoisen linnakkeen väliin jäävä muurien sisäinen kaupunki on melko rauhallista, tarkoin vartioitua aluetta, jota sen läpi kulkeva kauppatie on elävöittänyt. Suuri osa muurien sisäpuolelle rakennetuista taloista on tehty kivestä, ja osa on myös todella vanhaa perua. Ihmishallinnonkaan aikana keskusta ei kuitenkaan ole juurikaan paisunut, vaan väkeä on keskittynyt lähinnä muurien ulkopuolelle vähitellen rakentuneisiin slummeihin, joiden talokanta on mitä on hökkeleistä hieman paremmin pystytettyihin taloihin.
Nykytilanne Airanin slummeissa on hiljaisen hätääntynyt, sillä monet ovat jääneet jopa erilleen perheistään kun haltiat ovat sulkeneet ihmisten kulun kaupungin läpi, ja osa väestä on paennut muualle. Tilannetta ei ole auttanut, että Perennúr on vakiinnuttanut valtansa myös slummeissa partoimalla epäsäännöllisesti niiden kaduilla ja vaientaen brutaalisti kaiken kohtaamansa vastustuksen ja rettelöinnin.

[vaeltaja]

LERMEK - Entinen Troian, Nykyinen Rothwyn

Yleisesti:
Lermek on linnoitettu kaupunki. Se oli keskeinen armeijan sijoittelupaikka sodassa Rothwyniä vastaan.

Historia:
Kaupunki nousi teiden risteykseen suojaiselle kukkulalle noin Troianin ajanlaskun aikoihin ensin pienenä markkinapaikkana, joka pikkuhiljaa linnoitettiin ja se kasvoi tärkeäksi paikaksi Troianin silloisille pohjoisosille.
Kaupunki oli strategisesti suunniteltu helposti puolustettavaksi. Rothwyn piiritti sen sodan jo käännyttyä selvästi Troianin kannalta tappiolliseksi ja kaupunki murtui yleisen paniikin seurauksena muutamassa viikossa. 

Rakennukset:
Sotilasparakit, paksut muurit ja suuri kauppahalli josta tehtiin myöhemmin sotilassairaala.

Asukkaat:
Pääasiassa ihmisiä. Jonkin verran kääpiöitä.

Kaupungin tunnuksena on Musta linnoitus vihreällä pohjalla.

[vaeltaja]

SWANN - Rothwyn

Swann oli asesepistään kuuluisa kaupunki.

Sodassa Rothwyniä vastaan Troian piiritti sitä pitkään ja kaupungissa nähtiin nälkää.
Se ehti olla Troianin hallinnassa usean vuoden ajan, kunnes Rothwynin joukot piirittivät sen ja pitkällisen piirityksen jälkeen valtasivat takaisin.

Kaupungin väkimäärä on enää varjo entisestään ja kaupungin muurit ovat edelleen huonossa kunnossa.

Tällä hetkellä kaupungissa asuu hieman enemmän kääpiöitä ja sekaverisiä kuin ihmisiä.

[ohdotar]

Meyner

Sijainti: Sisämaassa, valtakunnan rajalla. Jos etsii kartalta pisteen Ganosportin ja Kalmanin puolivälistä ja jatkaa linnuntietä itään, löytää paikan.
2-3 päivän matka Kapin kauppalasta jokiveneellä tai joenrantaa pitkin hevosella.
8-9 päivän matka Kalmanista Kapin kautta hevosella (ja mahdollisella veneellä).
4-5 päivän matka Rothwynin Barkosista tai Ensen Rykkistä vesiteitse. Maateitse rantaa pitkin päivä tai kaksi lisää.
2-4 päivän matka Vuorikylään, joka sinnittelee kolmen kruunun verotuksen alla.
Hallinto: Troianin kruunun alainen pikkukauppala, sodanjälkeisten rajakiistojen mahdollinen kohde nyt ja tulevaisuudessa. Syrjäinen kylä, josta kuitenkin kauppayhteyksiä Kapiin, Barkosiin, Rykkiin.
Maantiede: Alavaa maata, lehtometsää, sekaisin savimaata ja mustaa multaa. Meyner on nimetty sitä ympäröivän Meynerinmetsän mukaan, tai toisin päin. Pohjoiseen virtaa paikallisen kansantarinan mukaan nimetty Heilinpuro, joka toimii nykyään Troianin ja Rothwynin rajajokena. Kauppala rajautuu kaakossa leveään joenlahdelmaan. Nykyään siitä puhutaan paikallisten suussa Rajalahtena, mutta ennen sotaa sen nimi oli Aavalahti. Etelässä vuoristoa ja jokimaata, lännessä karu ja kivinen Puna-aavikko.
Väestö: Asukkaita n. 200. Miesväestö luonnollisesti sodan jälkeen melko vähissä tai vammautuneita. Ammattikunnittain paljon metsätyömiehiä, makeanveden kalastajia. Joitakin maalaisporvareita (puukäsityöläisiä, veneenrakentajia, hevostila, marjatarha), sekä kaskipeltoja. Alueella muutama isompi tila sekä niiden alaisia vuokratorppia.

Meyner on niitä pikkukyliä, joiden elämää uudet rajalinjat ja sota muuttivat selkeästi, vaikka paikalliset eivät sitä oikein kykenekään käsittämään. Siinä missä se aiemmin oli parhaiten yhteydessä Barkosin joenrantakaupunkiin, on Barkos nykyään selkeästi osa Rothwyniä ja Meyner taas (ainakin Troianin kartoissa) Troianin puolella. Uudet tullimaksut Barkosissa ovat poistaneet eron Rykkin ja Barkosin kaupan välillä, joten moni meyneriläinen kauppias saattaa viedä tuotteitaan entistä enemmän myös Pohjois-Enseen.
Päivässä tai parissa Meyneristä pääsee pientä metsävirtaa myöten myös toiseen rajakylään, Rothwynille menetettyyn Kapiin, josta vie teitä niin itään kuin länteenkin, kohti Berectusta ja Barkosia, sekä Kalmania ja Ganosportia. Meyneriläiset ja kapilaiset perheet ovat paljolti sukua keskenään, eikä kyliä yhdistävän Heilinpuron rajaa juuri kunnioiteta kahden kauppalan asukkaiden kesken.

SCADÁNIN RUSTHOLLI
Mikä: vanha Kruunun ratsutila ja siittola.
Missä: metsäisellä mäellä Meynerin kauppalan laidalla
Hevosmäärä: 1 rautias tamma, 1 kirjava tamma, 1 musta orivarsa, 1 kirjava muuli.
Isäntäväki: Egil ja Maja Scadán, kolme nuorta lasta. Egilin sisko Onita ja äiti Betilia.
Tilukset: pitkä olkikattoinen päätalo, parviaitta, viidentoista karsinan tallirakennus ja sen katon alla myös pienenpieni ratsastusmaneesi hevosten koulutukseen. Muutama rehottava metsälaidun ja yksi pieni kaurapelto.

Meyner on Kruunun ratsutilalle ehkä koko Troianin historian surkein sijainti, mutta siellä se vaan on ollut jo useamman sukupolven ajan. Scadánit olivat alkujaan luultavasti kalastajasuku, mutta minkä lie väkisinnaidun aatelistytön tai vedossa voitetun verottajanpalkkon turvin joku aiempi sukupolvi sai uuden, hienomman porvarinpestin.

Ennen sotaa rustholli toimi niin kruunun joukkojen kuin postilähettienkin pysähdys- ja hevosenvaihtopaikkana. Siellä toimi myös pieni siittola, joka kasvatti hevosia kruunun tuella kruunua varten: oli tarve sitten maatalouden tai maanpuolustuksen nimissä. Tilan väki koulutti hevosia niin työhevosiksi kuin sotaratsuiksi, niin hyvin kuin se metsän keskellä sijaitsevalla pientilalla on mahdollista. Käytössä oli vuosikymmen sitten niin iso troianilainen työjuhta kuin hoikka ja korkea-askelinen enseläinenkin ori, joiden varsat pienten ja sinnikkäiden (lue: rajattoman äkäisten) troianilaisten tammojen kanssa olivat erinomaisia metsätyö- ja vaunuhevosia, sekä kestäviä sotaratsuja.
Nykyään tilaa pitää pystyssä sodassa rampautunut 36-vuotias Egil "jalkapuoli-Scadán" nuorine poikineen. Valitettava totuus on se, että sota verotti miesten (ja ruumiinosien) lisäksi myös Troianin hevosia, ja myös vanha kruunun rustholli sai kokea siitä osansa. Tällä hetkellä tallissa asustaa vain kaksi lisääntymisikäistä tammaa, vuotias orivarsa ja yksi työjuhtana käytettävä muuliruuna, eikä niillä juuri bisnestä tehdä. Tilaa vieraileville hevosille onkin yli oman tarpeen, ja jos jokin postivaunu eksyisi Scadánin emännän ja sisaren kestitettäväksi, yrittäisi isäntä taatusti tingata yhtä hevosista omakseen. Oikeastaan aasiorikin kävisi, jos se olisi niin isokokoinen että sen muulivarsasta saisi ratsun.

[pasadena]

Berectus

---

Asukasluku: n. 10 000-20 000 suurimmillaan, nykypäivänä alle tuhat 

Sijainti: Sisämaakaupunki sijaitsee kahden valtatien kohtaamispisteessä Rothwynin valtakunnan alueella lähellä läntistä rajaa. Lännessä tie vie Trosaniin (6 päivän matka ratsain), etelässä Kapiin (4 päivän matka ratsain), idässä Leukuun (3 päivän matka ratsain) ja pohjoisessa Mirhaan (5 päivän matka ratsain) ja Swanniin (reilun viikon matka ratsain). 

Maantiede: Berectuksen lähiseutu on kumpuilevaa ylänköä, lännessä häämöttävät Bardemvuoret ja pohjoisessa Cathajan punainen metsä. Alueella ei ole merkittäviä vesistöjä lampia ja pieniä jokia lukuun ottamatta, mutta alue tunnetaan maanalaisista lähteistään. Kaupungin asutusta ympäröivät pellot ja maalaiskylät. Itse kaupunki on rakentunut kukkulalle ja sen lähimaastoon.  

Rakenne: Kaupunki on ympäröity muurein. Berectuksen laajentuessa vanhaa muuria on purettu ja sen rippeitä on vieläkin näkyvissä katukuvassa. Kukkulalla seisoo linnoitus, tai paremminkin nykyään sen rauniot, jonka suojissa toimii rothwynilainen vartioasema. Kaupungin rakennuskannassa on käytetty materiaalina runsaasti paikalliselta louhokselta saatavaa punertavaa kiveä, minkä vuoksi Berectus tunnetaan myös "punaisena kaupunkina". 

Kaupungin vaakunassa on kuvattuna punaisella pohjalla neljä kultaista karjakelloa. Huippuvuosinaan kaupungista vietiin muualle valtakuntaan mm. seuraavia tuotteita: lihakarja, hevoset, nahkatuotteet, tekstiilit, turkikset, karsah-käsityöt. 

Suojeluspyhimys: Pyhä Airda on Berectuksen, paimenten, karjan (lehmien), kulkureiden ja ennustajien suojeluspyhimys. Kertomuksen mukaan Airda, lehmäpaimen, asui Berectuksen liepeillä 400-luvulla ja sai näyn, jossa Soturi kehotti tyttöä lähtemään kohti pohjoista ja etsimään kohta, jossa tiet risteävät. Tytön piti rakentaa siihen Äidille pyhitetty kirkko. Kirkko keräsi ympärilleen uskovia. Airda näki elämänsä aikana useita näkyjä, pyhiä ilmestyksiä ja enteitä sekä paransi ihmisiä ja kotieläimiä kosketuksen voimalla. Pyhän Airdan pyhäinjäännöksiksi oletettuja luita säilytettiin Berectuksessa sotaan asti, jolloin ne katosivat kaupungin taistelujen aikana. Katoamisen takana väitetään olevan rothwynilaiset joukot. Airdan attribuutteja taiteessa ovat mm. paimensauva ja karjakello. 

Historia: Kaupungin sijainti nosti aikoinaan Berectuksen valtakunnan merkittävimpien sisämaakauppakohteiden joukkoon, kun joka puolelta saapuvat matkalaiset, pyhiinvaeltajat ja kauppakaravaanit kulkivat sen kautta. Kaupunkiin asettui vuosisatojen mittaan rahan perässä niin porvaristoa, käsityöläisiä, kuin uskonnollisten veljes- & sisarkuntien edustajia. Jälkimmäisten toimesta Berectukseen perustettiin luostareita, joista ehkä tunnetuin on Äidin kahdeksas armo, jonka konventti sijaitsee vielä nykypäivänäkin kaupunginmuurien sisäpuolella.  

Berectuksen populaatio koostui edellä mainituista historiallisista syistä hyvin kirjavasta väestä, joista osa oli troianilaisia, osa rothwynilaisia ja osa muista valtakunnista; kaupunki oli koti merkittäville kääpiö- ja karsah-vähemmistöille. 

Berectuksen kukkulalla sijaitseva linnoitus toimi päämajana paikalliselle vartiostolle sekä mahdollisille Troianin kruunun sotajoukoille. Kaupunkia johdettiin linnoituksen päällystön, kaupunginraadin & uskonnollisten laitosten "harmonisessa" yhteistyössä. 

Berectus uhkui elinvoimaa ennen Troianin ja Rothwynin sodan alkamista vuonna 2203. Pohjoisen sijaintinsa vuoksi kaupunki oli haavoittuvassa asemassa ja paikalliset mahtimiehet kiiruhtivat panostamaan alueen puolustukseen. Tavallista väkeä lietsottiin riehakkaaseen hurmaan, jotta he liittyisivät ilolla Troianin armeijaan: paljon vapaaehtoisia lähtikin joukkojen mukaan rintamalle. Sodan voittoisa alku sai monet uskomaan, että kaupunki säästyisikin siltä kaikelta hävitykseltä, mitä oli pelätty. Huojennus osoittautui kuitenkin ennenaikaiseksi. 

Kaupunki ajautui sodan aikana hitaasti kaaokseen. Ensiksi kaupan, Berectuksen elinehdon, keskeytyminen sulki rahahanat. Muurien ulkopuolelle leiriytyneet sotajoukot, joiden ylläpito kuului kaupungin maksettavaksi, olivat kasvava rasite ja remuavat sotilaat aiheuttivat levottomuutta. Sitten sotaonni kääntyi ja muurien sisälle alkoi virrata pakolaisia, joille ei löytynyt majapaikkaa. Jossain vaiheessa ihmisvirtaan liittyivät rintamakarkurit ja yleisestä järjestyksenpidosta tuli kaupungissa mahdotonta. Nälkä ajoi ihmisiä ryöstelemään rakennuksia avoimesti ja tappelemaan jokaisesta leivänmurusesta, ja suurinta hävitystä kylvivät riehuvat kulkutaudit, joihin kuolleiden määrä oli niin suuri, että ruumiit oli poltettava. Tässä vaiheessa rikkaimmat asukkaat ja muut kynnelle kykenevät olivat paenneet Berectuksesta ja jättäneet sen oman onnensa nojaan. 

Vuonna 2212 Rothwynin sotajoukot saapuivat kaupungin muureille. Villit huhut lietsoivat yleistä paniikkia puolustajissa ja jäljelle jääneissä asukkaissa. Berectuksen piiritys ei ollut pitkä, sillä hyökkääjät onnistuivat puhkaisemaan yhden kaupunginporteista suhteellisen nopeasti ja vyöryivät sisään. Tätä seuranneesta taistelusta on ristiriitaisia kertomuksia, mutta on selvää, että tilanne oli kaoottinen ja troianilaiset puolustajat lyötiin totaalisesti — viimeiset sotilaat antautuivat linnakkeen suojista. Taistelun loppuvaiheessa kaupungissa syttyi tulipalo, joka raivosi useamman päivän ja tuhosi laajasti kortteleita — troianilaiset syyttävät palosta rothwyniläisiä ja rothwyniläiset väittävät troianilaisten viimeisenä keinonaan sytyttäneen kaupungin tuleen, ettei siitä jäisi mitään viholliselle. Rothwynin armeija ryöväsi kaupungin puhtaaksi arvotavaroista ja sotasaaliiksi vietiin niin uskonnollisia reliikkejä kuin kirjallisuutta. 

Nykytilanne: Sodan jälkeen Berectus jäi uuden rajan taakse, eli siitä tuli rothwynilainen kaupunki. Kaupunki on edelleen vain varjo entisestään; huomattava osa sen rakennuskannasta on edelleen rauniona ja erityisesti varakkaat asukkaat eivät ole palanneet. 

Pahoin vaurioituneessa linnoituksessa majaa pitää Rothwynin kruunun vartioasema. 

Sodan aikana merkittävä osa kaupungin populaatiosta joko kuoli tai pakeni etelään ja länteen, mutta osa väestöstä on sittemmin palannut. Berectus sijaitsee edelleen mainiolla paikalla, ja kauppayhteyksien hitaasti palautuessa normaaleiksi on kaupunkiin taas saapunut matkalaisia. Uskonnolliset järjestöt, kuten Äidin kahdeksas armo ovat osallistuneet pyrkimyksiin olojen rauhoittamiseksi ja tekevät lähetys- ja avustustyötä alueelle. 

[Zizuka]

Garwell

Garwell oli kalastajakylä, jonka suojainen sijainti houkutteli ohi kulkevia laivoja pysähtymään, täyttämään ruuma maataloustuotteilla ja juomavedellä sekä myymään tuotteitaan torilla. Kasvanut laivaliikenne sai kaupungin vaurastumaan ja satama-alue laajentui lahden ympärille. Suurin osa Garwellin kaupungin asukkaista oli ihmisiä; kalastajia ja merimiehiä. Garwellissa oli myös huomattava populaatio kaupunkihaltioita. Kaupungin vaurastuminen näkyi katujen kivettämisellä. Varakkaiden talot rakennettiin kivestä ja tiilestä, kalastajien talojen jäädessä turvekattoisiksi ja laudoista kootuiksi. Talot muurien sisäpuolella ovat ainat olleet huolitellummat kuin muurien ulkopuoliset

Ka’hhika-Macairan valtasi kaupungin vuonna 2216. Valtaus oli lyhyt ja tuli täysin yllätyksenä. He syrjäyttivät kiltojen ja pormestarin johtaman halinnon asettaen oman väkensä kaupungin virkoihin. Garwellin vaakuna sai rinnalleen purppuraiset kalanpyrstöiset kauriit muistuttamaan kaupunkilaisia kenen vallassa kaupunki on. Ihmisille määrättiin ihmisvero vuosiveron päälle ja heitä on ajettu pois kodeistaan rakennustöiden tieltä.

Ka’hhika-Macairin noustessa rannikon turvaajaksi 1700-luvulla Garwellin satamasta tuli tärkein satama Myrskyn ratsujen laivastolle. Laivasto on ollut tärkeä työllistäjä Garwellin ja lähiseudun haltioiden keskuudessa. Etenkin taikuudeltaan väkevät on koulittu kaupungissa sijaitsevassa koulussa laivaston tarpeisiin sopiviksi maageiksi. Ennen kaupungin valtausta Ka’hhika-Macair maksoi vuokraa puolen sataman edestä aluksille. Nyt kaikki paikat on heidän ja liittolaistensa käytössä. Valtauksen myötä koululle rakennettiin täysin uusi rakennus, jonka punaisista kattotiilistä ei voi erehtyä sen tärkeydestä.

Garwellin muurien sisäpuolella on kolme kaupunginosaa. Keskellä sijaitsee vanhimmat kivirakennukset, raatihuone, kiltatalot ja muutaman rikkaan porvarin kivitalot sekä keskustori. Kaupungin vasemmalla puolella lahdelta katsottuna sijaitsee makasiinit, käsityöläisten ja kalastajien asunnot ja kaupungin ainut Äidille ja Soturille pyhitetty kirkko. Lahdesta oikealle viimeisen kolmen vuoden aikana Ka’hhika-Macair on purkanut taloja pois omien suunnitelmiensa tieltä. Kaupunginosaan on rakennettu Myrskyn ratsujen miehistölle ja sotilaille tarkoitettuja parakkeja ja iso kivirakennus, jonka on tarkoitettu pelkästään taikuuden harjoitus- ja opetustiloiksi. Kaupungin ulkopuolelle porttien eteen on kasvanut käsityöläisten taloja muurien sisäisen tilanpuutten takia. Ka’hhika-Macairin uudisrakentamisen myötä kodeista häädetyt ihmiset ovat rakentaneet muurien viereen hökkelikylää. Lahden rantaa kiertää puusta ja kivestä rakennetut laiturit, joiden viereen mahtuu isompikin valtamerialus laituriin.

Kaupunkia kiertää muuri, jonka laajennustyö jäi kaupungin entisiltä isänniltä kesken, kiertää lahden ympäri päättyen mereen. Muurien päissä on suuret koneistot, jotka vetävät pinnan alla roikkuvat kejut kireiksi merenpinnan tasolle estäen laivojen pääsyn satamaan. Ketjut kiertävät kahden luodoille pystytettyjen tornien, Anar’n ja Isil’n, kautta. Ketjujen ulkopuolelle on rakennettu satamaan pääsyä odottaville laivoille väliaikainen satama, jossa aluksen voi köyttää kiinni paaluihin tai laskea ankkuriin. Satama on käytännössä kelluva lautta, josta ei ole suojaa myrskyltä.

Kaupungin kartta

[pasadena]

Sebas 

Sebas on pieni kaupunki Pohjois-Troianissa, Rajajoen läänin kaakkoiskulmassa. Se sijaitsee Kirkasjoen varrella, joka syntyy lännessä Bardemvuorilla ja laskee idässä Trosanjokeen, noin parin tunnin venematkan päässä Sebasin kaupungista. Kirkasjoki on kapea, mutta veneet ja pienet purret pystyvät kulkemaan sitä pitkin tavallisina vuosina. Talvella joki jäätyy. 

Sebasista lähtee kaksi maantietä, yksi länteen (metsäisten alueiden halki kohti länsirannikkoa) ja toinen etelään (läpi Bardemvuorten kohti Bardemin kaupunkia). Tiet eivät ole leveitä ja kärsivät vuodenaikojen vaihtelusta ja tulvavaurioista. Erityisesti eteläistä tietä pidetään haastavana. Vesireitti on suositumpi matkustustapa. Talvisin lumipeitteen aikaan kulkeminen on helpompaa rekikyydillä tai hiihtäen. 

Sebasin ympäristö on luonnontilassaan rehevän kuusi- ja koivumetsän peittämä jokilaakso. Lähiseudun maastossa on paljon korkeusvaihteluita: mäkiä, rotkoja ja kallioita. Asutus on keskittynyt Kirkasjoen tasaisemmalle varrelle, jossa metsää on raivattu laitumiksi ja viljelymaaksi. Ilmasto on tyypillinen pohjoiselle; kesät ovat valoisia eivätkä erityisen helteisiä, talvet ovat kylmiä ja runsaslumisia. 

Sebas itsessään on rakentunut lähinnä joen pohjoispuolelle. Suurin osa kaupungin rakennuksista on yksikerroksisia puutaloja, joissakin varakkaimmissa on käytetty Bardemvuorilta louhittua kiveä. Paanu- ja ruohoa kasvavat turvekatot ovat yleinen näky. Kaupungin ympärillä levittäytyvät viljelysmaat, niityt ja laitumet. Joen rannassa on hiekkainen markkina-aukea, jossa järjestetään toripäivät kaksi kertaa kuussa. Joen varressa on ranta-aittoja ja laitureita. Sebasin itäisellä puolella joen tuntumassa kohoaa jyrkkäseinäinen kukkula, linnavuori, jonka laella seisoo Vujugien suvun linna. 

Sebas ei ole merkittävä kauppakaupunki, mutta se on koti pienelle joukolle kauppiaita ja käsityöläisiä. Kaupungin ja lähialueiden tärkeimpiin elinkeinoihin kuuluu maanviljelyn lisäksi kalastus, metsästys (sekä turkin että lihan), turkisten käsittely, tukkipuun tuotanto, tervanpoltto, veneenrakennus ja yleinen sisämaankauppa. Kaupunki ei ole maanviljelyksen suhteen omavarainen, vaan mm. viljaa tuodaan jonkin verran muualta.  

Kaupungin väestö koostuu suuremmalta osin ihmisistä. Merkittävän vähemmistön muodostavat Bardemvuorilta kotoisin olevat kääpiöt. Kaupungissa ei ole juuri vakituisia haltia-asukkaita ja paikallinen väestö suhtautuu haltioihin hyvin kielteisesti. Kaupungissa toimii Äiti ja Soturi -uskontoa edustavan veljeskunnan konventti, joka pitää yllä myös asukkaille avointa kappelia.  

Sebas on ollut Vujugien aatelissuvun hallintoistuin muinaisista ajoista lähtien. Rajajoen läänin jaarli hallitsee koko lääniä kaupungista käsin, ja muualta maakunnasta kerätyt verot ja tullimaksut kerääntyvät lopulta Sebasiin. 

Sebasin linna kohoaa linnavuorella kaupungin itäpuolella. Se on kivestä ja puusta rakennettu, kukkulan luonnollisia muotoja myötäilevä korkea rakennus. Linna ei hivele kauneudellaan katsojan silmää; se on suunniteltu nimenomaan puolustusta varten. Huipulle kiertävän tien päässä on linnan sisäänkäynti, porttirakennus, jonka läpi kuljetaan kapealle sisäpihalle. Rakennuksessa on yksi suuri pyöreä torni joelle päin; linnan kattoa kiertää ampuma- ja näköalatasanne. Linnasta löytyy mm. juhlasali, talon väen asuinhuoneistot, Vujugien oma kappeli, keittiö, olutpanimo, varasto- ja kellaritiloja. Eläinsuojat sijaitsevat linnan ulkopuolella kukkulan laen reunamilla. Mahdollisen vihollisen uhatessa kaupungin väestö pakenee linnanmuurien suojiin. 

Sebasia hallitsee tällä hetkellä varsinaisen Jaarlin poissa ollessa tämän vanhin poika, Dálach Vujug.