Orontemir (merlem)

[sibby]

Orontemir
"Auringonnousun jalokivi"

Yleistä

Orontemir on jopa haltioiden mittapuulla hyvin vanha merlemaateliin kuuluva suku, jonka juuret yltävät ajalle ennen Meresin kaupungin rakentamista. Suvun nimi tulee sanoista orontë, auringonnousu ja mírë, jalokivi. Nimen voidaan katsoa viittaavan myös vuoristoon ja ylös nousemiseen. Orontemirit ovat olleet ammoisina aikoina hyvin suuri ja merkittävä suku, mutta vuosituhansien saatossa jäsenten määrä on vähentynyt. Osaksi se johtuu menetyksistä erinäisissä sodissa, osin nimen vaihtumisesta muihin sukuihin avioitumisen myötä. Orontemirit ovat hyvin sukutietoisia ja he ovat jo monien vuosituhanten ajan pitäneet kirjaa suvun jäsenistä ja siitä, kuka on naitu minnekin ja kuka on kenellekin sukua. Suvun historiaa on muutoin tallennettuna hyvin vähän. Vain joitakin tarinoita ja lauluja on säilynyt muinaisilta ajoilta. Tarinoista merkittävimpiä ovat Narmelethin Urotyöt, jotka kertovat muinaisina aikoina eläneen haltianaisen teoista. Narmelethia pidetään suvun esiäitinä ja ensimmäisenä Orontemirina. Urotöistä maineikkain on ilman muuta se, kun hän pelasti erään kääpiöylimyksen ja sai siitä hyvästä opetusta jalokivien ja metallien käsittelyssä. Narmeleth, lisänimeltään Sintamo (seppä) opetti taitonsa myöhemmin lapsilleen ja vielä tänäkin päivänä Orontemirit tunnetaan kauniista ja kestävistä aseistaan, loistavista koruistaan ja muista taidokkaista sepäntöistä. Töiden kauneus ja erityisyys piilee osaksi magiassa.

Suvun laajat maaomaisuudet sijaitsevat pääosin laaksossa Etelän Piikkien luoteisosissa. Siellä on myös sukutila Ehtelmar, Lähdekoto, jonka mailla on joitakin kirkasvetisiä lähteitä ja vuoripuroja. Lisäksi Orontemireilla on maata samaisen vuoriston kaakkoispuolella, jonkin matkaa Pokomista pohjoiseen. Omilta mailtaan he myös saavat suurimman osan jalokivistä ja metalleista, joita töissään käyttävät. Orontemirit louhivat osan metalleista ja jalokivistä itse, osan he taas ostavat, lähinnä ammoisina aikoina pelastetun kääpiöylimyksen suvulta, Zeleb-Durilta, jonka kanssa ovat pitäneet tietoisesti yllä hyviä välejä. Itselouhittua materiaalia he kuitenkin arvostavat enemmän. Orontemirit menettivät ihmisten ja haltioiden välisten sotien aikana suuren osan Etelän Piikkien kaakkoisosan maa-alueistaan. Kaikkea he eivät koskaan ole menettäneet, mikä johtuu ihmiskuninkaiden kanssa tehdyistä asesopimuksista. Kyseisten sopimusten johdosta Orontemireja on toisinaan syytetty ihmismielisiksi, vaikka tosiasiassa he ovat aina ajatelleet vain omia etujaan ja valmistivat sotien aikana aseita vain haltioille.

Suvun tunnusmerkkinä on aurinko, jonka keskellä on kolmen jalokiven muodostama kolmio: ylimpänä punainen ja sen alla vasemmalla sininen ja oikealla keltainen. Kyseiset värit ovat myös suvun tunnusvärit.

Ulkoiset ominaisuudet

Ulkoisesti Orontemirit eivät juuri poikkea muusta merlemistä tai haltiaväestöstä. He eivät ole erityisen pitkiä (miehet keskimäärin 190 cm ja naiset 180 cm mittaisia) ja iho on väriltään vaalea. Hiustenväri on yleensä punasävyinen, mutta voi olla sekä tumma että keskivaalea. Täysin vaaleahiuksiset haltiat ovat Orontemirien keskuudessa harvinaisuus, aivan kuten mustahiuksisetkin. Silmät ovat lähes poikkeuksetta siniset ja sävy vaihtelee vaaleasta tummaan violettiin. Pukeutumisessaan Orontemireilla on ollut tapana suosia juhlavammissa tilaisuuksissa suvun värejä ja jalokivien käyttö on pikemminkin sääntö kuin poikkeus. Jokainen suvun jäsen saa täysi-ikäiseksi tultuaan jalokiviriipuksen, joka on oman valinnan mukaan joko punainen rubiini, sininen safiiri tai keltainen topaasi. Tätä korua suvun jäsenillä on tapana pitää aina kaulassaan. Poikkeuksena suvun johtaja ja tämän sukulinja käyttävät noin viiden sentin mittaista hopeista miekkakorua, jonka kahvasta löytyvät upotettuna kaikki edellä mainitut jalokivet.

Tatuoinnit ovat Orontemireilla melko harvinaisia ja he pitävät niitä rahvaan merkkeinä, huolimatta siitä, että tietävät joidenkin muiden aatelissukujen harjoittavan tatuointeja. Lävistykset sen sijaan ovat suvun haltioilla tavallisia: heillä on tapana lisätä aina uuden vuosituhannen alkaessa uusi lävistys korvanlehdeltä alkaen kärkeen kohti. Vanhimmilla elossa olevilla Orontemireilla lävistyksiä on näin ollen 5-7.

Hallinnosta

Orontemirit ovat, kuten mainittu, erittäin sukutietoista väkeä. Suku on jakautunut kolmeen linjaan: punaisiin, sinisiin ja keltaisiin. Näistä punainen linja, Carnë polveltuu Narmelethin esikoispojasta Orotarista, sininen linja, Luinë toisesta pojasta Nimrosista ja keltainen linja, Malina nuorimmasta pojasta Mírdanista. Carnë on suvun johtava linja ja jäsenmäärältään pienin.

Suvun johtajana on vanhin carnë, Tíriel Orontemir, joka polveutuu suoraan alenevassa polvessa Orotarista. Suvun johtajasta käytetään nimitystä Aracarnë, joka tarkoittaa jaloa punaista. Myös muilla sukulinjoilla on omat johtajansa, joiden nimitykset ovat Araluinë ja Aramalina. Kutakin sukulinjaa johtaa aina sen vanhin jäsen ja tämän kieltäytyessä kunniasta, aina ikävuosissa seuraavaksi vanhin. Johtajuudesta on mahdollista kieltäytyä, mutta vain harvat tekevät niin. Orontemirien vähetessä sukulinjojen merkitys on sekin alkanut vähetä ja yhä harvemmin tehdään päätöksiä, jotka vaativat laajoja sukukokouksia. Suurimman osan päätöksistä Aracarnë, Araluinë ja Aramalina tekevät yhdessä, mutta Aracarnëlla on ylin valta.

Kolme sukulinjaa on jaettu edelleen perhekuntiin, joille ei ole sen erityisempiä titteleitä tai käytäntöjä johtajuudesta. Perhekunniksi katsotaan vanhemmat ja heidän naimattomat lapsensa. Koska suku on nykyisin melko pieni, perhekuntiakaan ei ole kovin montaa. Pääosin perhekunnat ja sukulinjat tulevat hyvin toimeen keskenään, eikä vallankaappausyrityksiä ole ollut koskaan.

Muuta olennaista

♦ Eivät ole erityisen sotaisa suku, vaan valmistavat aseita pääasiassa muiden tarpeisiin. Esimerkiksi lähiseuduilta maita omistavat suvut Irnolwë ja Perennúr ovat saaneet osansa Orontemirien kätten töistä. Suuret menetykset ihmisten ja haltioiden välisissä sodissa ovat saaneet suvun välttelemään uusiin taisteluihin sekaantumista ja he pyrkivät toimimaan rauhanomaisesti välttääkseen uudet menetykset.

♦ Arvostavat taiteita. Etenkin musiikki ja tanssi ovat lähellä Orontemirien sydäntä ja he järjestävät usein tanssiaisia niin omaksi kuin muiden iloksi. Orontemirien keskuudessa on muutama taitava harpunsoittaja ja laulaja. Ehtelmarissa vierailevat saavat usein kuulla lauluja, jotka kertovat menneistä ajoista ja haltioiden kohtaloista.

♦ Kiinnostuneempia enemmän omista asioistaan kuin yhteiskunnan tilasta. Osallistuvat silti mielellään päätöksentekoon, ainakin kuuntelijan roolissa. Vastustavat usein sellaisia hankkeita, jotka ovat riskialttiita ja saattavat hankaloittaa suvun tilannetta. Pyrkivät ennen kaikkea ajamaan omia ja liittolaistensa etuja. Ymmärtävät, että ympäröivän maailman tapahtumat vaikuttavat lähes väistämättä myös heihin ja siksi haluavat olla perillä siitä, missä mennään.

♦ Välit sekä karsaheihin että sayonoihin ovat pääosin neutraalit. Eivät ole olleet heimosodissa näiden kansojen kanssa, mutta eivät myöskään ole katsoneet hyvällä muiden kahakointia. Pitävät haltiakansoja miltei samanarvoisina, vaikka osa etenkin nuoremmista Orontemireista pitää sayonoita ja karsaheita villeinä metsäläisinä.

♦ Ihmisistä eivät pahemmin välitä, elleivät koe tulleensa väärin kohdelluiksi. Pyrkivät suhtautumaan pääosin puolueettomasti, mutta monet ihmisten teot ovat anteeksiantamattomia. Orontemirit ovat kokeneet ihmisten tähden suuria menetyksiä, mikä on viilentänyt välejä merkittävästi. Osa suvun jäsenistä on valmis hieromaan sovintoa, osa taas ei, mikä on toisinaan kiistakapulana suvun kesken. Katsovat usein parhaaksi vaihtoehdoksi välttää sekaantumista ihmisten asioihin.

♦ Eivät juuri ole tekemisissä faunien ja kentaurien kanssa, mutta suhtautuvat näihin positiivisesti. Välit sekä fauneihin että kentaureihin ovat paremmat kuin ihmisiin.

♦ Suhtautuvat kääpiöihin huomattavasti paremmin kuin ihmisiin. Etenkin Zeleb-Durin suvun kanssa välit ovat hyvät ja he tekevät paljon yhteistyötä metallinjalostukseen liittyen. Zeleb-Durit ovat tuttu näky Ehtelmarissa ja onpa jokunen Orontemir eksynyt kääpiöiden saleihin. Orontemirien kaivoksissa on useita kääpiötyöläisiä.

♦ Karttavat aatelisveren sekoittumista vähäisempään vereen, eivätkä naita lapsiaan muille kuin merlemeille. Tästä säännöstä poikenneet kirjataan poikkeuksetta ulos suvusta. Saattavat silti säilyttää välit väärin menetelleisiin perheenjäseniinsä.

♦ Ovat pääosin kasvissyöjiä ja nauttivat hyvästä viinistä. Arvostavat (lähes) kaikkea elävää ja siksi pitävät eläinten tappamista ruokaa varten barbaarisena. Kohteliaisuussyistä saattavat vierailulla ollessaan syödä myös lihaa. Ruoka on Orontemireille tärkeä asia ja suvun kesken järjestetään yhteisiä "syöminkejä" kuukausittain. Perhekunnissa on tapana pitää päivittäin yhteinen ateriahetki.

© Sibby